Turun Kirjamessuilla

Sattuipa tähän lokakuiseen viikonloppuun kerrassaan syksyinen sää: kaatosadetta kolme päivää putkeen. Välissä vain kymmenen minuutin pituisia tihkusateisempia suvantokohtia, jolloin erehtyi luulemaan, että sade olisi nyt taukoamassa. Mutta mitäpä siitä: jälleen kerran olin Turun Artukaisissa kirjamessujen kirjoja tutkiskelemassa, kuten jo liki neljnnesvuosisadan olen tavannut olla.

Perjantain koululaistulvan keskeltä pysyttelin nyt poissa ja lauantainakin olin muualla. Ohjelman runsaudensarveen melkein hukkui, mutta sieltä silmiini sattui virolaisen Ilmar Taskan kirjan 'Popeda 1946' esittely. Luin kirjan jo keväällä ja se teki vaikutuksen. Itseasiassa olin kihelmöivän kiukun vallassa koko ajan kun kirjaa luin. En tahdo enää tällä iällä millään kestää mitään, missä lapset joutuvat kärsimään ja Taskan hienovaraisen hyytävä tapa kuvata pienen pojan hämmennystä salaisen poliisin 'kiltin sedän' ajeluttaessa häntä hienolla Popeda-autollaan, sai minut kuohuksiin. Kuinka alhaista! Tiedän toki, ettei tämä ole suinkaan pahinta, mitä lapset maailmassa joutuvat kokemaan, mutta jotenkin en haluaisi tietää siitä mitään. Ja silti tietenkin luin kirjan loppuun. Se oli todella taitavasti kirjoitettu.

Pääsin paikalle vasta sunnuntaina ja yllätyin positiivisesti päivän väenpaljoudesta. Mukavaa huomata, että kirjat ja keskustelut olivat saaneet ihmiset niin hyvin liikkeelle. Tämän vuoden messuteema oli  laaja, suorastaan kaikkea syleilevän moninainen ja 'moniääninen', joten toivottavasti mahdollisimman moni sellainenkin, joka yleensä ei kirjoja harrasta, oli tullut paikalle. Aiheita riitti todellakin aina Siionin virsiseuroista cosplay-pukeutujiin. Noita outoja otuksia liikkui väkijoukon piristeinä muutama kymmenen; heille oli kai luvattu ilmainen sisäänpääsykin.

Oli hauska risteillä hallista toiseen ja kuunnella, kuinka yhdellä lavalla Merete Mazzarella puhui 'elämän tarkoituksesta' på svenska ja toisella Roman Schatz kertoi havainnoistaan suomalaisten ja saksalaisten 'asevelipuoli' suhteesta. Myös Suomen juutalaisten 'Mahdoton sota' saksalaisten ja suomalaisten yhteisissä operaatioissa jäi vaivaamaan mieltä. Se John Simonin kirja pitää lukea.

Tarjouskirjojen pöyhiminen oli tänä vuonna erityisen antoisaa. Olen tietenkin jo aikoja sitten päättänyt, etten saa ostaa yhtään kirjaa, kun ne eivät mahdu kotona enää minnekään ja kirjastot onneksi ovat olemassa, mutta kuten kirjaholistille helposti käy, repsahdin ihan vähän. Mainio Mozart-elämäkerta, kaunis Anna Ahmatova-teos, kiinnostava Iranin historia...

Ja ensi vuonna uudestaan!

***