Yläluokkaisia murhia

Viime vuosina kirjallisuudessa on ollut muodikasta käyttää paljon ’autofiktiota’ tai ’biofiktiota’.

Autofiktiossa kirjailija kertoo kaikesta ’minä’-muodossa, ikään kuin hänelle itselleen olisi tapahtunut kaikki se, mistä hän kirjoittaa. Silti teos on fiktiota; ei ole mitään varmuutta, eikä edes tarvetta olettaa, kerrotun tapahtuneen kirjailijalle ihan ’oikeasti’. Biofiktiossa puolestaan kirjailija hyppää jonkun tunnetun, historiallisesti olemassa olleen henkilön nahkoihin, ja kirjoittaa hänen elämästään ’ikään kuin’ elämäkertaa, mutta tapahtumat, juonenkäänteet ja dialogit ovat kirjailijan luomaa fiktiota, eikä niille ole saatu tai edes etsittykään vahvistusta mistään dokumenteista.

Syysloman ajanvietteeksi lukemani brittiläisen Jessica Fellowes’in ’Mitford’ -murhamysteerit eivät ole biofiktiota, mutta liippaavat sitä läheltä. Ehkä niitä voisi kutsua fiktioksi, johon on kulissiksi ’lisätty todellisuutta’. Ne ovat sadan vuoden takaisen brittiläisen yläluokan keskuuteen sijoitettuja jännityskertomuksia, ’featuring the Midfords’.

Keitä olivat Mitfordit? Suomalaiselle nimi ei paljoa merkitse, mutta britit tuntevat heidät erittäin hyvin vieläkin, vaikka heidän ’tähtiaikansa’ oli 1920 -1940 -luvuilla ja kaikki kuuluisan sisarusjoukon jäsenet ovat jo kuolleet. Silti, Mitfordit ’myyvät hyvin’, ja heidän elämänvaiheillaan koristellut tarinat saavat heti ylimääräistä nostetta. Mietinkin, millaisen sopimuksen Fellowes tai hänen kustantajansa on Mitfordien jälkeläisten kanssa mahtanut tehdä. Vai onko?

En keksinyt suomalaisesta julkkismaailmasta yhtään vähänkään vastaavaa sisarusparvea tai perhettä, jonka maineella voisi tehdä kotimaisen vastaavan kirjasarjan. Mieleeni nousi yhtä tunnettuna vain Urho Kekkonen!  Ehkä joku Kekkosen puutarhuri tai autonkuljettaja voisi olla Fellowesin kirjojen Mitfordien kamarineidin tapainen rikosten ratkoja. Taustalla pyörisivät tarinan lukijoita houkuttavina mausteina omilla nimillään kaikki Kekkosen saunavieraat, rakastajattaret, poliitikkojen skandaalit ja ulkovaltojen vakoojat.

Olen tutustunut Mitfordien varsinaiseen historiaan jo aikaisemmin. Tämän blogin varhaisina aikoina, heinäkuussa 2013, kirjoitin otsikolla ’Brittiläinen nostalgiakattaus’ Mary S.Lovellin kirjasta ’Mitfordin tytöt’, joka on ilmestynyt 2001 ja suomeksi tullut markkinoille 2010. Siitä sai hyvät perustiedot tästä brittiläiseen köyhempään aatelistoon kuuluneesta seitsenlapsisesta perheestä, jonka erikoisista vaiheista etenkin oman aikansa aikakauslehdistö kertoi koko kansakunnalle.

Jessica Fellowes’in Mitford -murhamysteerejä on suomeksi ilmestynyt ainakin neljä. Ehkä tänä vuonna tulee vielä lisää ja ehkä britit ovat saaneet luettavakseen jo viidennenkin, kenties. Mitfordin kuuluisia tyttöjä oli kuusi, joten saattaisi olettaa, että vähintäänkin jokainen heistä saisi ’oman kirjan’. Heidän ainoasta veljestään tuskin kirjaa irtoaa.

 

Mustaviittainen hahmo tornissa

Aloitin Fellowes -sarjani summittaisesti niistä, jotka kirjastossa olivat paikalla. Siksi koko sarjan ensimmäinen jäi uupumaan. Oletan, että siinä ’taustan pääosassa’ olisi vanhin Mitfordin tytöistä, Nancy.

’Bright Young Dead’ (2018) on Oona Nyströmin suomennoksena saanut nimen ’Nuori, kaunis ja kuollut’ (2019) ja se lähtee liikkeelle sisarussarjan toiseksi vanhimman, Pamelan, seurapiireille esittelystä. Tanssiaisissa tarvitaan ehdottomasti ’esiliina’ ja sellaisena saa tällä kertaa toimia Louisa Cannon. Hän on Mitfordin tyttöjen entinen lastenhoitaja, sittemmin sisäkkö ja kamarineiti – millä tittelillä kulloinkin, mutta joka tapauksessa hänen tehtävänsä on paapoa ja paimentaa näitä melkein itsensä ikäisiä nuoria naisia, koska ’säädyn tapa’ ja ’etiketti’ niin vaatii. Heitä herätellään, puetaan, talutellaan kaupungilla tai kartanon puistossa ja laitetaan illalla taas nukkumaan. Lähes mitään he eivät tee itse ja yksin. Se vain ’ei ole sopivaa’.

Yläluokan nuorilla ei siis ole juuri muuta ajankulua, kuin jatkuva juhliminen. Kouluja eivät varsinkaan tytöt käy ja töitä ei kenenkään tarvitse tehdä. Palveluskunta huolehtii tarjoiluista ja vanhempien maalaiskartanot ja kaupunkitalot tarjoavat puitteet. Tylsyyden piristykseksi sampanjakin tulee talon puolesta, mutta oopiumin hankinnassa täytyy itse nähdä hiukan vaivaa. Ei siis oikeastaan yllätä, että juhlien tuoksinassa joku putoaa tornista ja kuolee.

Louisa puolestaan ponnistelee eteenpäin köyhästä, väkivallan ja pikkurikollisuudenkin leimaamasta taustastaan. Hänelle pääsy Mitfordien palvelukseen on jo ollut iso askel ylös ja sopivista tuttavuuksista on aina hyötyä, yrittipä hoitaa mitä tahansa asiaa 1920-luvun brittiläisessä luokkayhteiskunnassa. Vaikkapa selvittää murhaa! Sekin auttaa, että Louisan poikaystävänsä Guy on uraansa aloitteleva poliisikonstaapeli.

 

Lehdistön lemmikistä sosiaaliseksi hylkiöksi

Seuraavassa kirjassa ’The Mitford Scandal’ (2019), Oona Nyströmin suomentamana ’Mitfordin skandaali’ (2020) Jessica Fellowes pääsee jo käsittelemään ehdottomasti tunnetuinta Mitfordin tytöistä, Dianaa. Hän virkisti useiden aikakauslehtien myyntiä ainakin parinkymmenen vuoden ajan.

Ensin Diana oli vain ylimaallisen kaunis. Ehdottomasti sesongin 1928 tähti. Kun hän sitten heti ’esittelyvuotensa’ jälkeen meni naimisiin Guinnesin ökyrikkaan suvun perijän kanssa, lehdistön kiinnostus suorastaan repesi. Mikä satumainen romanssi!

Vanhemmat siskot Nancy ja Pamela olivat yhä naimattomia, mutta 18-vuotias Diana oli nyt vapaa vanhempiensa määräysvallasta. Hän saattoi palkata omat palvelijansa ja antaa itse heille haluamansa määräykset. Lisäksi hänellä oli käytössään lähes mittaamattomasti rahaa, toisin kuin kotona. Jessica Fellowes kuvaakin Dianaa häiden jälkeen: Hänen kasvonsa loistivat kuin kissalla, joka ei pelkästään ollut saanut maitokulhoa, vaan koko meijerin!

Niinpä Louisa Cannon pääsee Dianan kamarineitinä mukaan jopa tämän häämatkalle Pariisiin ja moniin sellaisiin hotelleihin, muotisalonkeihin ja jalokiviliikkeisiin, joihin toisilla sisaruksillakaan ei ollut asiaa.

Mutta tietenkin: taas sattuu onnettomuus. Vai oliko se sittenkin murha? Ja niitä taitaa olla enemmänkin ja ehkä ne liittyvät niihin huippuseurapiireihin, joiden kanssa Diana juhlii. Miten epämukavaa ja kaikin puolin sopimatonta. Louisa ja Guy saavat nähdä paljon vaivaa asioiden todellisen laidan selville saamiseksi.

Mutta eihän tässä vielä ollut se varsinainen skandaali. Kun Diana oli tiuhaan tahtiin synnyttänyt Guinnesille kaksi poikaa ja avioliittoa alkoi olla takana jo neljä vuotta, hän kyllästyi. Eräissä juhlissa hänet oli plaseerattu päivällispöytään Sir Oswald Mosleyn, Britannian fasistiunionin johtajan, viereen. Se oli menoa!

Lukuisista syrjähypyistään tunnettu Mosley oli naimisissa ja Diana oli naimisissa. Siitä tuli suuri skandaali ja lehdistö repi Dianan alas jalustaltaan.

 

Kuka raportoi kenestäkin?

’The Midford Trial’(2020) eli Oona Nyströmin suomentamana ’Mitfordin juttu’ (2021), koettaa leipoa tarinaan mukaan myös Mitfordin siskosten velipoikaa, Tomia. Hänen osuutensa jää kuitenkin hyvin pieneksi, vaikka alkuperäisteoksen ’trial’ eli oikeudenkäynti viittaakin Tomin lyhyeksi jääneeseen toimintaan asianajajana. Varsinainen uusi esitelty Mitford tässä kirjassa on Dianasta seuraavaksi nuorempi sisar, Unity.

Tässä kirjassa Mitfordit lähtevät vuonna 1933 Euroopan turneelle, koska kotimaassa on vähän tukala olla Dianan avioeron ollessa vielä loppusilausta vailla ja kielletyn suhteen Mosleyn kanssa aiheuttaessa ’sosiaalista epämukavuutta’. Välillä kuljetaan junalla ja välillä ollaan Välimeren laivaristeilyllä, mutta ei sielläkään tietenkään tulla toimeen ilman kamarineitiä.

Louisa on nyt mennyt naimisiin Guy’nsa kanssa ja on rouva Sullivan. Hän yrittää käydä konekirjoittaja-koulua, jotta pääsisi viimein eroon palvelijan asemasta ja voisi olla ’itsellinen nainen’, mutta se on joidenkin -etenkin Guy’n sukulaisten – mielestä aivan sopimatonta ja täysin turhaa. Naimisissa olevan naisen kuuluu olla kotona, ei töissä.

Louisa ei kuitenkaan pääse vielä eroon palvelijan asemastaan, sillä häntä pyydetään, lähes vaaditaan, ottamaan vastaan kamarineidin pesti Mitfordien matkan ajaksi. Kuka vaatii? Britannian tiedustelupalvelu! Nyt Dianan fasistisympatiat ja nuoremman siskon, Unityn totaalinen hurahtaminen Hitleriin, alkavat kiinnostaa jo muitakin kuin vain aikakauslehdistöä.

Kirjan jännite kärsii siitä, että juoni on pätkitty risteilyllä tapahtuneiden kuolemien ja sen jälkeisen oikeudenkäynnin vaihteluun ja Louisan siirtyminen ’agentiksi’ muuttaa kertomuksen tyylilajia ehkä vähän liikaa.

Jokainen sarjan kirja on tietenkin ’itsenäinen teos’, mutta Mitfordeista jotain tietävälle tämä on selvästi vain välietappi, sillä sekä Unityn että Dianan kohdalta varsinaiset tragediat ja skandaalit ovat vasta tulossa.

Sadan vuoden takainen, jo rapistunut brittiläinen aristokratia siis vieläkin lumoaa, kiinnostaa ja myy. Nämä Jessica Fellowes’in kirjat ovat laajalti menestyneet ja hänen setänsä, Julian Fellowes’in käsikirjoittama ’Downton Abbey’ -televisiosarja vasta varsinainen hitti olikin. Nostalgiaa ja silmäkarkkia tuutin täydeltä.

Se aika on kuitenkin iäksi mennyt, ja tuskinpa kukaan sitä tosissaan enää takaisin haluaisikaan. Kolme varttia kerrallaan niissä vaatteissa ja kulisseissa on hurmaavaa, mutta sen jälkeen on ihan hyvä palata tähän todellisuuteen, vikoineen kaikkineenkin.

 

***