Koska ajat ovat niin synkeät, yritin etsiä jotain vähän kepeämpää tarjontaa ja etsiydyin pitkästä aikaa kirjaston viihdepuolelle. Löysinkin varsin mainion kirjasarjan Viron historian kohtalonvuosilta, tallinnalaisen ’herrainklubin’ eli ilotalon näkövinkkelistä kerrottuna.
Eihän se lopultakaan kovin kevyttä ollut. Raskaita aiheita yhdistelemällä oli kuitenkin saatu aivan notkeasti kulkevaa jännitysviihdettä.
Alkukielisellä nimellään kirjasarja on sievistelemätön ’Litsid’ eli huorat. Kirjat luettuani mietin, miksi juonen kehyksenä piti olla ilotalo – minkäänlaista suoraa erotiikkaa kirjoissa ei nimittäin ole. Yhtä hyvin tapahtumapaikka olisi voinut olla rantahotelli tai ompelimo tai sairaala tai joku armeijan varusvarikko tai mikä hyvänsä paikka, jossa olisi vakiona useampia nuorehkoja virolaisia naisia, ja jonne koko ajan tulee ulkopuolelta uusia henkilöitä, joiden mukana tulee vaikeuksia, uhkia ja muutoksia.
Tietysti ’bordelli’ tapahtumapaikkana antaa lukijalle jonkinlaisen ennakkoaavistuksen ja luo jotain jännitystä jo ennen yhdenkään sivun lukemista. Ehkä kirjailija pyrki johonkin tällaiseen?
Kirjat on luonut Suomessakin varsin tunnettu virolainen Mart Sander, jota voi hyvinkin luonnehtia renessanssi-ihmiseksi. Meillä hän on tunnettu ennen kaikkea muusikkona ja Modern Fox -kokoonpanon solistina, mutta hän on myös kirjailija, näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja ja taidemaalari.
Eräässä lehtihaastattelussa Sander selittää kirjasarjansa suorasukaisen nimen olevan metafora. Hänen mukaansa Stalin on nimittänyt pieniä kansoja ’kapitalismin huoriksi’. Viron ja monen muun pienen kansan raskaana osana olikin joutua ylistämään ja vannomaan rakkautta raiskaajilleen, kahdelle viime vuosisadan ’suurelle parittajalle’, eli Saksalle ja Neuvostoliitolle.
Kirjasarja on ollut Virossa suuri menestys ja siitä tehty televisiosarja niin ikään. Kirjat onkin kirjoitettu lähes valmiiksi käsikirjoitukseksi. Naisten talo on komea, linnamainen rakennus omassa, lähes ylellisessä rauhassaan kaupungin ulkopuolella. Mutta lähes joka luvussa sen rauhan rikkoo ovelta kuuluva koputus – jollei peräti jyskytys. Tähän aikaan? Se ei voi tietää mitään hyvää…
Tämäkin sirkus on vain kestettävä
Vironkielinen alkuteos ’Litsid – Naiste Sõda’ ilmestyi 2015. Suomeksi Kaisu Lahikaisen kääntämä kirja sai 2022 nimen ’Ilolinnut’ ja alaotsikoikseen Rouva Kukkin tytöt, Ensimmäinen kirja.
Rouva Kukk on kirjasarjan päähenkilö. Ehkä hän on siis tavallaan koko Viron vertauskuva? Nainen on hyvin nuorena päätynyt naimisiin julmaksi kuvatun rikkaan baltiansaksalaisen paronin kanssa. Sekavan ensimmäisen maailmansodan ja Viron vapaussodan melskeissä paroni katoaa jonnekin Saksaan ja rouva olettaa olevansa leski. Seuraavaksi hän menee naimisiin virolaisen herra Kukkin kanssa. Tämäkään liitto ei ole auvoinen ja miehen häivyttyä omille teilleen, rouva päätyy ’liikealalle’ hyvin verkostoituneena ja ’oikeat’ henkilöt – ja rahan - tuntevana klubiemäntänä.
Rouva etenee urallaan virolaisen korkean virkamiehen, herra Metslan suojeluksessa. Kirjan alussa eletään vuotta 1939. Maailman tilanne on jännittynyt, Saksa uhkailee kaikkia ja Neuvostoliitto vaatii oikeutta sotilastukikohtiin Baltian mailta ja myös Suomelta. Entinen saksalainen Viron yläluokka pakenee Neuvostoliiton aggressiota oman ’Reichin’ turviin ja Tallinnassakin tulee äkkiä edullisesti saataville isoja kivitaloja, huviloita ja liikeyrityksiä, jotka saksalaiset ovat kiireessä jättäneet.
Näin tulee rouva Kukkille mahdollisuus hankkia kaupungin ulkopuolelta komea Falkenbergin talo. Sinne hän muuttaa ’klubinsa’ suunnilleen puolen tusinan tyttönsä kanssa. Jokaisella on ollut oma syynsä päätyä huoran ammattiin ja jokaisen menneisyydestä tai erityisominaisuuksista saadaan juoneen monia uusia käänteitä. Eivätkä saksalaiset Falkenbergitkään ole talosta sittenkään kokonaan hellittäneet.
Suomesta kuullaan huolestuttavia uutisia, mutta rouva Kukk tyttöineen ja asiakkaineen olettaa Viron pysyvän vielä turvassa. Kunhan annetaan Neuvostoliitolle, mitä se pyytää. Kyllä Ranska ja Britannia varmaan auttavat, ovathan he luvanneet, he yrittävät toiveikkaina uskotella itselleen.
Eihän se tietenkään niin mennyt, kuten lukijat nyt myöhemmin hyvin tietävät. Pelko kuristaa mieliä, kun puna-armeijan eversti hakkaa Falkenbergin talon ovea.
Punalippuja ompelemaan
Sarjan toinen kirja ’Litsid -Naiste Sõda’ ilmestyi 2016 ja suomeksi se sai 2022 nimen ’Naisten sota’ Rouva Kukkin tytöt, Toinen kirja. Käännöksen koko sarjasta on tehnyt Kaisu Lahikainen.
Neuvostoliitto miehittää koko Viron. Ihmisten katoamiset, väkivaltaiset kuulustelut ja kyyditykset Siperiaan saavat ihmiset suunniltaan. Kansa käsketään ’pyytämään’ pääsyä osaksi suurta Neuvostoliittoa ja pyyntöön armeliaasti suostutaan. Sander kirjoittaa, kuinka ensin nöyristellen haluttiin siirtää Viron kellot Moskovan aikaan ja sitten Moskovasta ilmoitettiin, että koko Viron aika siirretään kaksisataa vuotta taaksepäin, maaorjuuden kauteen.
Ilotalo ei toimintamuotona oikein sovellu neuvostomeininkiin, joten Falkenbergin talosta leivotaankin äkkiä nimellisesti punalippujen ompelimo ja mielenosoitusbanderollien maalaamo.
Vaikka aika on hirvittävä, pystyy Sander kirjoittamaan tapahtumista jopa huvittavasti, ilman että tuntuu siltä kuin tanssittaisiin toisten haudoilla. Hän sotkee yhteen totta ja tarua ja vilkkaat juonenkäänteet seuraavat toistaan. Siellä pyörivät joukossa niin John F. Kennedyn lehtolapset ja parikymppisen Georg Otsin polttarit kuin Zdanovin ihmeitätekevä valokuvakin.
Pahinta on, ettei kehenkään voi tässä järjestelmässä todella luottaa. Neuvostosysteemin kanssa voi selvitä vain tekemällä yhteistyötä, mutta millä hinnalla? Sitä rouva Kukk saa miettiä kerran jos toisenkin. Kaikki pannaan vakoilemaan toinen toistaan ja ilmiantajan uhri voi selvitä vain ilmiantamalla jonkun toisen.
Joukossanne saattaa hyvinkin olla petturi
Sarjan kolmas teos ’Litsid – Naisten sõda, Kolmas raamat’ ilmestyi 2019. Kaisu Lahikaisen käännös saatiin meillä tarjolle tänä vuonna, 2023, nimellä ’Petosten talo’, alaotsikkoinaan Rouva Kukkin tytöt, Kolmas kirja.
Falkenbergin talossa seurataan hermostuneina sodan vaiheita. Saksa on kesällä 1941 aloittanut sotansa myös ’entistä liittolaista’ Neuvostoliittoa vastaan ja etenee vauhdilla myös Baltiassa. Osa virolaisista on lähtenyt jo innolla heitä vastaan Latviaan ja Liettuaan, avittaakseen myös oman maansa pääsemistä pois puna-armeijan kynsistä. Tuoko Saksan Wehrmacht nyt vuorostaan ’vapauden’ Virolle? Kuinka julmasti neuvostosysteemi kostaa epälojaaleiksi -syystä kyllä – epäilemilleen? Miten rouva Kukk onnistuu nyt luovimaan tyttöineen muuttuneessa tilanteessa ja kuinka ihmeessä heidän suojelijansa herra Metsla tuntuu putoavan aina jaloilleen, oli vallassa kuka hyvänsä?
Takkinsa jo useaan kertaan kääntänyt Metsla joutuukin väistymään, kun äkkiarvaamatta rouva Kukkin ovella seisoo hänen ammoinen aviomiehensä, nyt Oberst von Vernigerode. Herra paroni on tullut uusien valloittajien joukossa Tallinnaan ja pystyy asemansa avulla tarjoamaan jonkinlaista turvaa entisen vaimonsa – tai oikeastaan yhä voimassa olevan avioliiton puitteissa nykyisenkin – liiketoimille. Rouva Kukk ei ole tilanteesta ilahtunut, mutta vaihtoehtoja hänelle ei jää.
Punalippuja ei enää ommella, vaan tästä lähtien talossa palvellaan taas ylempää upseeristoa. Musiikki vaihdetaan nopeasti toisenlaiseen ja vodkan tilalle tulee snapsi. Rouva Kukk tyttöineen yrittää selviytyä talossaan eteenpäin. Kunhan kukaan ei vain paljastuisi edes menneisyydessään kommunistiksi tai juutalaiseksi tai millään tavalla natsismin vastaiseksi. Kaikki epäilevät kaikkia. Monimutkaiset juonenkäänteet ja sydäntä särkevät kohtalot odottavat kirjan henkilöitä.
Naiivius Viron pelastamisesta haihtuu hyvin pian. Samaa kuin edellinen miehittäjä, tarjoaa tämä uusikin: yöllisiä pidätyksiä, kidutusta, joukkohautoja ja vankileirejä. Rouva Kukk koettaa silti olla vaipumatta epätoivoon uuden vuoden 1942 kynnyksellä ja miettii: Ei pidä sanoa että Viro on kuollut. Se on vain hyvin, hyvin sairas. Ehkä se herää vielä eloon.’
Lukija tietysti tietää, että tämän kaiken jälkeen Viro sai kokea vuoden 1944, joka toi vuosikymmeniksi lisää kauheutta ja surkeutta. Lopulta kuitenkin koitti vuosi 1991.
***
